Istutukset loppusuoralla ja satoisa kesä aluillaan

Oravasaaren pellolla on aherrettu. Olemme kylväneet maahan jo suurimman osan siemenistä ja esikasvatetuista taimista. Vain muutama käännetty penkki odottaa siemenkylvöä. Pilkistäviä taimia kurkistelee jo maasta.

Kehitystä ja muutosta viime kesään ovat upouusi kasvihuone, pajuista tehty suurempi komposti, biohajoava katemuovi, jonka otimme kokeiltavaksi vähentämään kitkemisen työmäärää samalla suojaten taimia, kaksi säiliötä vedelle yhden sijaan, joista toisen sijoitimme keskelle peltoa helpottamaan vedenkantoa sekä yksityiskohtainen peltokartta. Uutuuksina tämän kesän kasvivalikoimassa ovat maa-artisokka, avomaankurkku, kyssäkaali ja keräkaali. Istutimme myös marjapensaita ja raparperia pellonlaidalle.

Kevät eteni nopeasti ja peltotöihin pääsimme hyvissä ajoin, jo huhtikuun lopulla. Talkoita pidettiin huhti- ja toukokuun viikonloppuina mukavissa merkeissä. Säiden puolesta kevät oli hyvin vaihteleva: paahteisina ajanjaksoina kylvöksemme tarvitsivat paljon vettä ja kylminä suojaa.

Kesäkuun alusta alkoivat juurikaslaisten vastuuviikot. Tämä on uusi käytäntö edellisvuoteen nähden ja tarkoittaa sitä, että jokainen osuus käy valitsemansa viikon ajan tekemässä tarvittavia peltotöitä ja järjestää sadonjaon kun satoa alkaa valmistumaan. Vastuu ja työ jakautuvat näin tasaisesti juurikaslaisten kesken ja jokainen antaa oman panoksensa ruokaosuutensa eteen.

Mukavaa maanläheistä puuhastelua ja kasvukauden etenemisen tarkkailua ovat kevätkylvöpäivät pitäneet sisällään. Tästä alkaa satokauden odotus.

Image

Mainokset

2 Replies to “Istutukset loppusuoralla ja satoisa kesä aluillaan”

  1. Tervehdys!

    Vilkaisin näitä sivuja pitkästä aikaa. Jutussa annetaan todella epärealistinen kuva siitä, mitä ja millaista viljely on. Hommat eivät hoidu eikä satoa tule ilman melkoista työmäärää. Viljely on kiva harrastus, mutta ei todellakaan mitään pikku puuhastelua, joka hoituu tuosta vain mukavan fiiliksen vallitessa. Jutussa uskotellaan, että porukkaa on ollut tekemässä hommia pellolla enemmänkin. Aloitellaan kyllä aina jotakin, mutta kaikki jää pahasti kesken.

    Tosiasiassa pellolla kävijöitä ja töitä tekeviä on vain muutama. He ovat sitten sitäkin paneutuneempia, muita joutuu patistamaan ja osa ilmoittautuneista ei ole käynyt kertaakaan. Talkoista luistaneita on monia. Maiden muokkaus, kylvöt jne. ovat olleet pahasti myöhässä ja varsinkin suhteessa siihen, mitä mahdollisuuksia pellossa ja aikaisessa viljelyssä olisi.

    Talkoita olisi pitänyt olla paljon useammin ja osallistuminen kattavampaa. Viimeisiin talkoisiin osallistui vain kolme! Ja siinä vaiheessa kaikki oli todella pahasti kesken. Olen ollut itse viimeisten neljän viikon aikana pellolla viisitoista kertaa ja sitä ennenkin muutaman kerran. Muutama muukin ovat olleet ahkerasti, mutta työtä olisi paljon useammallekin ja työmäärä pitäisi jakaa oikeudenmukaisemmin ja kohtuullisemmin. Olen esim. yksin kylvänyt ison osan pellon penkeistä. Penkkejä on muokannut pari ihmistä lähes yksin ja vähänkin isomman joukon mukaan saamiseen on pitänyt patistaa todella tiukasti.

    Tällaisen työn pitäisi olla paljon itseohjautuvampaa ja paljon vapaaehtoisempaa niin, että porukka älyää käydä hommissa ilman eri patistusta. Työ vaatii sitoutumista luonnon ja kasvukauden mukaan. Liikaa on sitä porukkaa, jolle ”ei nyt juuri sovi”. Sadonjakoon on varmaan aikaa.

    Viljelystä annetaan epärealistista kuvaa ja sillä keinoin houkutellaan mukaan väkeä, joka ei sitten oikeasti ole mukana. Se on epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka jotakin tekevät ja jotka hommasta jotakin tietävät.

    Tuollaista tuntuu olevan muuallakin. Esim. Tampereen viljelyt ovat tauolla ainakin tämän kesän, kun pellolla ei kukaan käy tekemässä mitään. Yksi palkattu viljelijäkään ei millään ehtinyt eikä jaksanut.

    Kirjoitan tämän siksi, että Juurikkaan viljelemä alue Oravasaaressa on niin mahtavan hyvää maata, isäntä Mikosta on niin valtavasti apua ja tukea, että tätä kannattaisi jatkaa. Mutta se vaatii osallistumista ja työpanosta. Mitkään vastuuviikot eivät todellakaan riitä, kun näyttää vähän siltäkin, että työmäärästä ei kaikilla ole mitään käsitystä.

    Toivon todella, että homma voisi jatkua. Mutta ei tämä mitään pelkkää puuhastelua ole. Jatkossa pitää sopia paljon tarkemmin ja velvoittaa osallistumaan töihin paremmin aikatauluihin sitoutuen. Ja siinä taas sanelee luonto ja kasvukausi. Esim. talkoisiin pitää kuulua maiden muokkaus ja kylvöjen tekeminen isolla porukalla. Ei yksittäisen pellolla kävijöitten työmäärään.

    Marjut

  2. Positiivinen ja avoin asenne saa ihmiset osallistumaan yhteiseen viljelyyn ja talkoopäiviin huomattavasti paremmin. Säihin nähden hyvä sato saatiin vuodelta 2014, joten kokonaisuutena ei voi olla kuin tyytyväinen tulokseen.

Kommentointi on suljettu.