JuurikasJKL

Kumppanuusviljelyä Jyväskylässä

Mitä on kumppanuusviljely?

Kumppanuusviljely on uusi yhteisöllinen tapa tuottaa ruokaa. Maailmalla se tunnetaan parhaiten nimellä Community Supported Agriculture (CSA), eli yhteisötuettu maatalous.

Kuten nämä nimet kertovat, perusajatuksena on tavanomaista läheisempi yhteistyö kuluttajayhteisön ja ruoan tuottajien välillä. Kuluttajat ottavat kantaakseen osan ruoan tuotantoon liittyvistä riskeistä ja pääsevät vastapainoksi vaikuttamaan siihen, mitä tuotetaan ja millä menetelmillä.

Halutessaan kuluttajat voivat myös osallistua tuotantoprosessiin myös konkreettisesti tekemällä talkootöitä. Näin hämärretään osaltaan sitä kuluttaja- ja tuottajaidentiteettien välistä rajaa, johon kaupallinen maatalous pitkälti perustuu.

Historiaa

Kumppanuusmaatalouden juuret ovat 1960-luvun eurooppalaisessa vaihtoehtokulttuurissa, jossa korostettiin luonnonmukaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Monilla varhaisilla kumppanuusviljelmillä harjoitettiin Rudolf Steinerin oppien mukaista biodynaamista viljelyä.

CSA-termi kehitettiin 1980-luvulla, kun malli levisi Yhdysvaltoihin. Nykyään kumppanuusviljelyä harjoittavia tiloja on Yhdysvalloissa yli 10000. Läheistä sukua on myöskin Japanissa 1970-luvulla kehitetty teikei-malli, jonka piirissä on tätä nykyä yli miljoona kuluttajaa.

Kumppanuusviljelyn pioneerit Suomessa

Suomeen kumppanuusviljely rantautui vuonna 2011, jolloin toimintansa aloittivat Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto, joka sijaitsee Vantaalla sekä Tuusulan yhteisöviljelmä. Vuonna 2012 perässä seurasivat Livonsaaren osuuspuutarha Turussa ja Meirän pelto Tampereella. Myös Oulussa oli kumppanuusviljelykokeilu kesällä 2012.

Tätä kirjoitettaessa Herttoniemen osuuskuntaan kuuluu n. 140 jäsentä, Livonsaaren osuuskuntaan n. 70 jäsentä ja Meirän peltoon n. 50 jäsentä. Vaihtoehtoista lähestymistapaa edustaa Tuusulan yhteisöviljelmä, jossa yhteisö on järjestäytynyt vapaamuotoisesti eikä satomaksuja tai palkattuja työntekijöitä ole. Sen sijaan Tuusulan yhteisön jäseniltä edellytetään mittavaa sitoutumista talkootyöhön.

Kumppanuusviljelyn eri muotoja

Kumppanuusviljelyä harjoitetaan lukuisilla eri tavoilla, jotka vaihtelevat paikallisten olosuhteiden ja toiminnassa mukana olevien ihmisten kiinnostuksenkohteiden mukaan.

Yksinkertaisimmassa mallissa joukko kuluttajia sitoutuu kasvukauden alussa ostamaan viljelijältä tietyn peltoalan koko sadon, joka sitten toimitetaan heille satokaudella esimerkiksi viikottaisen vihanneslaatikon muodossa.

Toisessa ääripäässä kuluttajayhteisö omistaa itse viljeltävän pellon ja on myös päävastuussa tuotannollisen toiminnan pyörittämisestä. Joissain tapauksissa mukana voi olla useitakin viljelijöitä tai peltoja ja kuluttajille voidaan välittää myös kolmansien osapuolten tuotteita.

Kuluttajajäsenten rooli voi vaihdella pelkästä maksajasta aina kokopäiväiseen työntekijään. Itse ruoan tuotannon lisäksi yhteisöt voivat järjestää muutakin toimintaa, kuten opetusta, työpajoja, retkiä ja juhlia.

Suomessa on suosittu enimmäkseen mallia, jossa kuluttajien muodostama osuuskunta vuokraa pellon ja palkkaa ulkopuolisen viljelijän sitä hoitamaan.

Toimintaa rahoitetaan pääasiassa vuoden alkupuolella maksettavilla satomaksuilla, joiden suuruus on vaihdellut 150 eurosta 550 euroon per jäsen.

Kumppanuusviljelyn edut tuottajalle

Mitä kumppanuusviljely sitten tarjoaa perinteisempiin maatalouden harjoittamisen malleihin verrattuna?

Tuottajan näkökulmasta kumppanuusviljely poistaa epävarmuutta: koska kasvukauden kulut on katettu jo etukäteen, ei tuottaja menetä koko investointiaan mikäli sato jostain syystä epäonnistuu.

Kumppanuusviljely säästää tuottajalta myös tuotteidensa markkinoinnin ja kaupan hyllylle saattamisen vaivan. Koska tuottajan ei tarvitse kilpailla markkinoilla muiden tuottajien kanssa, hänen ei myöskään tarvitse maksimoida peltonsa tuottoa, joten hän voi huoletta käyttää ympäristölle vähemmän haitallisia viljelymenetelmiä.

Kumppanuusviljely mahdollistaa myös, kuluttajien niin halutessa, sellaisten kasvien kasvattamisen, joiden tuottaminen ei ole kaupallisesti kannattavaa. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi erilaiset maatiaislajikkeet.

Lisäksi talkoopäivien pellolle tuomat ylimääräiset kädet keventävät tuottajan työtaakkaa kasvukauden kiireisimpinä aikoina.

Kumppanuusviljelyn edut kuluttajalle

Kuluttajalle kumppanuusviljely tarjoaa suoran yhteyden ruoantuotantoprosessiin. Hänen ei tarvitse enää luottaa sertifikaatteihin etsiessään puhdasta ruokaa, vaan hän voi käydä nostamassa porkkanansa tutusta pellosta vaikka omin käsin.

Samalla kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti siihen, että hänen ruokansa tuotetaan ympäristöä kunnioittavalla tavalla.

Oman ruokansa kasvattamisesta innostuneille kumppanuusviljely tarjoaa myös oivan mahdollisuuden harjoitella eri lajien oikeita kasvatusmetodeja ammattilaisen opastuksella.

Ajan myötä kumppanuusviljelmältä saatavat tuotteet voivat tulla edullisemmiksikin kaupasta saataviin vastaaviin luomutuotteisiin verrattuna, kun välikäsien osuus hinnasta putoaa pois.

Ennen kaikkea kuitenkin puuhastelu pellolla samanhenkisten ihmisten kanssa on hauska, terveellinen ja luonnonläheinen tapa viettää kesäpäiviä mökillä löhöilyn lomassa!

Lue lisää kumppanuusviljelystä Pohjoinen permakulttuuri -blogista sekä Syötävä kaupunki -sivustolta!

Mainokset

One thought on “Mitä on kumppanuusviljely?

  1. Hei, oululainen kokeilu ei jäänyt pelkäksi kokeiluksi, vaan Minnamaa on tuottanut ryhmällemme ravintoa nyt kahtena kesänä ja homma jatkuu&kasvaa ensi vuonnakin :) minnamaa.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s